Lukemisharrastuksesta ja koirista

Lukemisesta olen pitänyt ihan pikkulapsesta asti. Nykyään kirjoja tulee tosin lueskeltua harvakseltaan, koska lapset, töissä käyminen, kodin ja pihan hoito yms, vievät leijonanosan ajasta. Lukeminen kuitenkin vaatii keskittymistä, eikä sellaisia rauhallisia hetkiä ole nykyään kovin usein, jolloin voi kunnolla syventyä kirjaan.

Lempikirjailijoitani vuosien varrella ovat olleet mm. Tamara McKinley, Barbara Taylor Bradford, Wilbur Smith, Pat Conroy, Maeve Binchy, Philippa Gregory, Catherine Cookson, Nora Roberts, Danielle Steel, Elizabeth Adler, Deborah Smith ja Kaari Utrio. Aika monen kirjailijan kohdalla on tosin tapahtunut niin, että mitä enemmän kirjoja he ovat kirjoittaneet, niin sitä vähemmän ne ovat enää kiinnostaneet. Esimerkiksi Catherine Cooksonin ja Nora Robertsin tuotannon uusimmat kirjat eivät mielestäni ole lähellekään samanveroisia kuin vanhempi tuotanto. Makuasioitahan nämä toki ovat.

Koiraharrastuskin jäi taka-alalle ensimmäisen lapsen synnyttyä. Aikoinaan tuli kierretty paljonkin toko- ja palveluskoirakisoja. Opetusmestari keeshond Lolasta ( Ikurin Kiss The Road ) tuli aikoinaan Suomen tottelevaisuusvalio ja muotovalio ja tokossa kisasin sen kanssa Sm-finaalissa kahdesti. Piirinmestaruuden voitimme kerran. Se oli koira, joka arvosti herkkuja palkintona ja makkarat tekivät kisoissa kauppansa. Piti vain varoa omia sormiaan makupalaa antaessaan.

Lola ei missään nimessä ollut kaikkein helpoin koulutettava ja sen kanssa tuli kaikki opeteltua kantapään kautta, koska aikaisempaa kokemusta koiran kouluttamisesta ei ollut. Uusia liikkeitä harjoitellessamme Lolan ensireaktio oli aina maahan selälleen heittäytyminen ja piti vain keksiä keino, jolla sen sai innostumaan uudesta asiasta. Lola oli luonteeltaan pehmeä koira ja koulutuksessa sitä pitikin kohdella silkkihansikkain ja opetus sujui " porkkanaa " käyttäen.

Ensimmäisissä kisoissakin Lolan reaktio oli jokaisen liikkeen alussa selälleen maahan heittäytyminen ja jouduin kantamaan sen seuraavaan suorituspaikkaan. Yleisöllä ja tuomarilla ainakin oli hauskaa. Jollakin ilveellä onnistuimme saamaan kisasta silti tuloksenkin. Sen jälkeen, kun homma alkoi toimimaan, kisoissa oli aina matkassa, iloinen häntäänsä heiluttava vauhdikas koira.

Toinen koirani olikin sitten bordercollie Jasmin ( Tending Gowan ). Hämmästyin suuresti, miten  helppo bordercollie on kouluttaa ja miten nopeasti se oppii uudet asiat. Jasminin kanssa olin kerran tokossa Sm-finaalissa ja pk-jäljellä tuli käytyä jonkin verran. Harmittavaa kyllä seuraaminen oli sen akilleen kantapää. Treeneissä seuraaminen sujui hienosti, mutta kisoissa Jasmin näytti kyllä, miten tylsää se sen mielestä oli. Kaikki liikkeet, joista Jasmin tykkäsi, se teki kyllä vauhdilla.

Jäljestäminen ja esineruutu olivat Jasminille varsin mieluisia tehtäviä ja kaikista noudoista ja hypyistä se suoriutui hienosti, vaikka yksi pk-tuomari meinasikin joskus, että mahtaako tuollainen pikku kirppu edes hypätä metrin esteen. Salla Kantolan kanssa Jasmin harrasti joskus agilityäkin ja kävi kerran tokon pm-kisoissa toisen ohjaajan kanssa sijoittuen neljänneksi. Ei ollut väliä kuka sitä ohjasi, kunhan se vain pääsi töihin.

Tällä hetkellä meillä on kotona kaksi koiraa eli bordercollie Jasmin sekä jackrussell Dooris, jotka molemmat alkavat jo olla melko iäkkäitä. Ehkä joskus vielä syttyy uudelleen kipinä koiraharrastukseen eri lajien harrastamisen muodossa.

Bordercollie Jasmin

Jackrussell Dooris