Virkistävää sadetta kaipaillaan

Piha alkaa hiljalleen olla rutikuiva ja oikein kunnon sateen ropinaa odotellaan. Onhan se hienoa, kun saa nauttia lämpimistä säistä, mutta kyllä vesisade kummasti virkistäisi kasveja.

Tulppaanien kukinta jäi tänä vuonna odotettua laimeammaksi, mutta kyllähän ne ovat mukava väriläiskä puutarhassa. Suosikeistani valkoinen sinikämmen on alkanut kukkimaan. Myös kuolanpioni avaa hiljalleen nuppujaan. Ihastuin kovasti myös geum rivaleen.

Puutarhaani hankintalistalla on kalliokieloja, japaninjättililja ja kellokkeja. Kaikenlaisia ihanuuksiahan sitä aina on tarjolla.

Trillium Cuneatum

Anemone nemorosa monstrosa

Palloarovuokko

Kukkamessuilla

Tänään suunnistin Uudenkaupungin kukkamessuille, kun ne ovat muodostuneet jo perinteeksi. Tosin ne järjestettiin tänä vuonna vasta kolmatta kertaa. Teemana olivat erikoisuudet ja harvinaisuudet ja niitähän ainakin Vakka-Taimen osasto tarjosi. Pionien ystäville taas Pionien kodin myyntipaikalla oli jos jonkinlaista herkkua. Itsekin ihailin yhtä pionia, mutta vielä tällä kertaa se ei tarttunut mukaan.

Olen jo kauan metsästänyt valkovuokkoa anemone nemorosa monstrosa ja sellaisen vihdoinkin "mummopaikkalaisen" myyntipöydältä löysin. Olivat olleet varsin kysyttyä tavaraa, sillä jäljellä oli vain yksi kaunotar, mutta se riitti minulle. Kyllähän messuilta tarttui mukaan muutakin mukavaa ja kolmilehtikatraanikin karttui yhdellä, nimittäin trillium cuneatumilla.

Vaikka melko mojova päänsärky olikin jomottanut melkein koko päivän, niin silti piti sään helliessä alkaa myös kitkentäpuuhiin. Kasvimaassa rikkaruohot rehottivatkin jo melkoisesti. Osa urakasta tosin jäi huomiselle. Tuli myös istutettua tänään hankkimani aarteet maahan.

Monet kukat ovat jo nupulla, joten tässä odotellaan, että millaista värien loistetta ne tarjoavat. Iloinen yllätys oli myös se, että siemenestä kylvämäni kurjenpolvi geranium jester`s jacket oli vihdoinkin putkahtanut näkyviin.

Lepää rauhassa ystäväni

Eilen vanha ystäväni Lola lähti viimeiselle matkalle. Päätös oli raskas, mutta onneksi hyvät muistot jäävät elämään.

Linnut visertävät ja aurinko paistaa 
ja ehkä tuuli kuivaa kyyneleeni.
Tänään katsoin viimeistä kertaa lempeisiin silmiisi
ja nyt olet poissa.
Vain muistot jäävät jälkeesi.
Muistan aina iloisena heiluvan pörröisän häntäsi
ja hyväntahtoisen olemuksesi.
Toit paljon iloa elämääni
ja kuljimme pitkään yhteistä matkaa.
Lepää rauhassa ystäväni.
Toivottavasti siellä jossain kaukana sinulla on hyvä olla.

Ikurin Kiss The Road `Lola` 30.04.1999-21.5.2014

 

Puutarhassa kukoistaa

Vihdoinkin tulppaanien kukat tuovat värien ilotulitusta puutarhaani hehkuvilla sävyillään. Myös kolmilehdet trillium erectum ja trillium grandiflorum ovat avanneet kukkansa. Pahoin pelkään, että talven menetyksiin täytyy lukea konnanlilja tricyrtis tojen, sillä elonmerkkejä ei ainakaan vielä ole näkyvissä. Tricyrtis Tojen oli niin kaunis kukoistaessaan.

Viikonloppuna siirsin muutamia taimia laajenettuun penkkiin ja jotkut niistä nuupahtivat, vaikka saivatkin heti virkistävää vettä niskaansa. Pitäisi malttaa odottaa pilvistä ja hieman viileämpää päivää, mutta sormet vain yksinkertaisesti halusivat upota multaan.

Laitoin myös luonnonkivet penkin ympärille uudestaan ja yhtäkkiä aloin ihmettelemään, että enkö laittanutkaan kiviä paikoilleen, koska ne olivat nurmikolla. Pikku apuri oli nostellut ne pois etsiessään koppakuoriaisia kivien alta. Pojallani on myös tapana ottaa penkistä kukka ja sitten vasta kysyä, että saako tämän ottaa. Eipä tuo nyt silti niin vaarallista ole.

Auringonpaistetta ja lämmintä säätä

Vihdoinkin saamme nauttia kesäisen lämpimistä päivistä. Hikipisarat noruvat kasvoja pitkin tehdessäni lapiohommia ja niitä on kyllä viime päivinä tehtykin. Muutama puuntaimi ja ystävälliseltä naapurilta saamani norjanangervot on laitettu maahan kasvamaan.

Tällä hetkellä kukassa on joitakin tulppaaneja, kirjopikarililja, kevätkaihonkukka, rusokoiranhampaat, rotkolemmikki, helmihyasintti, jouluruusu, kerrottu lumikki, vuokkoja, tarhakylmänkukka, hyasintti sekä narsisseja. Kerrottu lumikki on jotenkin todella lumoava kukkiessaan.

Gojimarjat ovat vielä hengissä ja siirsin ne aurinkoisempaan paikkaan. Josko jo tänä vuonna saisin marjoja. Katsaus harson alle osoitti, että siemenkylvöksetkin ovat itäneet hyvin, mutta jää nähtäväksi, että miten lähtevät kasvamaan ja kukoistavatko hoivissani.

Kastelun puutteelta pelastamani pieni banaanipuukin näyttäisi osoittavan piristymisen merkkejä. Pitää vielä ostaa sille kunnollinen ruukku ja hyvää multaa.

Rusokoiranhammas

Vuokko Green Dream

Rotkolemmikki

Sataa sataa ropisee

Virkistävää sadetta olenkin hieman odotellut. Pihamaamme on melkoisen läpäisevää hiekan ansiosta ja vesi hulahtaa melko nopeasti multakerroksen läpi. Maa on myös aika kivistä, sillä aina kukkapenkkiä kaivaessani lapio kolahtaa kiveen tuon tuosta. Siinä saa ruista ranteeseen, kun kaivaa noita isompia möhkäleitä pois. Ehkä kuntosalitreenaamisesta on tässä kohtaa hieman apua.

Jalkalehtikin on noussut maasta, vaikka pelkäsin sen kadonneen. Koiranhampaat alkavat hiljalleen kukkimaan. Niiden kukissa on mielestäni herkkää kauneutta. Kukkapenkin laajennoskin alkaa hiljalleen täyttyä kasveista, mutta vielä tänä vuonna suurta kukkaloistoa ei luultavasti sillä saralla ole odotettavissa.

Banaanipuun pelastusoperaatio

Vaikka en mikään sisäkasvien ystävä nykyään olekaan, niin nähdessäni kaupassa käydessäni pienen banaanipuun, jonka sai ilmaiseksi, en voinut vastustaa kiusausta. Toki se oli aika nuutunut kastelun puutteesta, mutta yritän pelastaa se. Ovathan sisäkasvitkin toki hienoa, jos on vain intoa niiden hoitamiseen. Ehkä joskus minäkin vielä innostun uudestaan.

Punahattu oli kukka, jota en ensin pitänyt mitenkään erikoisen kauniina, mutta katsottuani niiden kuvia netistä, mielipiteeni muuttui. Nykyään puutarhassani kasvaakin jo muutamaa sorttia punahattuja.

Eilen löysin keisarinpikarililjasta lauman liljakukkoja. En muista ennen nähneeni niitä noin paljon kerralla.

Tänään tuli taas häärittyä istutuspuuhissa. Auringon paistaessa on mukava puuhastella. Vihdoinkin minulla on katvio, jollainen on ollut hankintalistallani jo pitkään.

Äitienpäivätoivotukset

Toivotan kahden lapsen äitinä hyvää äitienpäivää kaikille äideille. Lapset rikastuttavat elämää.

Lapset ovat kuin kauneimmat ja arvokkaimmat kukat puutarhassamme.
He kasvavat ja kukoistavat hellässä hoivassamme ja tuovat paljon iloa elämäämme.
Katsomme heidän viattomia kasvojaan ja toivomme,
että pystyisimme tarjoamaan heille hyvät eväät elämään.
Heillä on kyky iloita pienen pienistä asioista ja
onnelliset kasvot pienten käsien ojentaessa äitienpäivänä
puutarhasta poimitun kukan,
tuovat lämmön sydämiimme.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille.

Unohduksien syövereistä

Hassua, miten jonkin kasvin olemassaolon unohtaa. Miettiessäni taimivaihtoon vaihdokeita tuli yhtäkkiä mieleen, että tuossa penkin reunassa kasvaa lamosalali very berry, joka on vuosien saatossa myös levinnyt jonkin verran. Kertaakaan en tosin ole nähnyt sen tekevän marjoja. Se oli ensimmäisiä kasveja, jotka hankin puutarhaani.

Yllätyksen tarjosi jouluruusu, jonka kukkimista olen odotellut. En ole ennen huomannutkaan, että siinä onkin yhden sijasta kaksi jouluruusua. Vasta ensimmäinen kukinta paljasti tämän.

Kolmilehdet yllättivät

Eilen koin puutarhassa varsinaisen yllätyksen, sillä viime keväänä Vakka-Taimesta ostamani kolmilehti trillium erectumin viereen oli ilmestynyt neljä hentoa pientä tainta. Viherpihasta luin juuri jutun näistä ihastuttavista kasveista ja mieleenkiintoni niitä kohtaan kasvoi. 

Syksyllä kylvämistäni siemenistä jokunen lajike on itänyt. Tosin on aivan arvailujen varassa, että mitä ne mahtavat olla. Laittamani pienet kyltit, kun löytyivät kumollaan maassa ja aivan sikin sokin. Jännitystähän tuo lisää, koska kaikkia kasveja en lehdistä vielä tunnista. Kylvölista minulla on toki olemassa.

Valkovuokot kukkivat ja jouluruusukin varmasti pian. Hieman olen odotellut, että koska siemenestä kasvattamani jouluruusu helleborus pasific frost innostuu kukkimaan, mutta ei näköjään vielä tänä vuonna...

Lisää kukkaloistoa

Eilen oli mukava päivä puuhastella puutarhassa lintujen liverrystä kuunnellen ja auringon lämmöstä nauttien. Maahan pääsivät versojaan aurinkoon kurottamaan 3 kpl tarhapunahattu Razzmatazz:ta, 3 kpl tarhapunahattu Evening Glow:ta sekä 3 kpl elefanttiheinä Ferner Ostenia.

Jokunen tulppaani aukoo jo nuppujaan. Narsissit, hyasintit ja valkovuokot hieman miettivät vielä, mutta pian niidenkin kukkien kauneutta pääsen ihastelemaan. Katsaus puutarhassa kertoi, että verkolla suojaamisesta huolimatta joitakin puuntaimia oli jyrsitty ja valitettavasti myös kotakuusama Monet oli kokenut saman kohtalon. Pääsenköhän enää ihastelemaan sen kauniin kirjavia lehtiä ja hurmaavaa kukintaa?

Tulppaani

Palloesikko

Finlandia-ajo 2013

Muutaman sanasen kirjoitan 27.4.2013 järjestetystä Finlandia-ajosta. Piti päästä katsomaan Brad De Veluwen juoksua edes kerran ja  vaikka se jäikin toiseksi Nesta Effen voittaessa, niin päivä oli aivan mahtava, siitäkin huolimatta että kylmyys tunki luihin ja ytimiin. Vaikka kokemuksesta tiedänkin, että raviradalle on tiettyihin vuodenaikoihin syytä pukeutua lämpimästi, niin en silti osannut varustautua tarpeeksi hyvin. Kylmä puhuri, kun tuntuu aina sopivasti puhaltavan radalle. 

Ravikuningas Erikassonin juoksu tuntui sytyttävän katsomon ilmiliekkeihin. Erikasson on hevonen, jota täytyy ihailla, koska se on noussut lukuisista uralla olleista vaikeuksista huolimatta aina takaisin voittojen tielle. Tämä hevonen on ravannut luultavasti  tiensä lukuisten ihmisten sydämiin.  

Nyt sitten odotellaan, että millainen tuuri Brad De Veluwella käy Elitloppetin karsinnan rata-arvonnoissa ja millaiseen lentoon se siellä lähteekään. Toivottavasti onni on myötä ja saamme iloita tämän upean hevosen saavutuksista vielä pitkään.

Finlandia-ajo 2013 

Erikasson voittaa Erkon pokaalin

Brad De Veluwe ja Tuomas Korvenoja

Kevätpuuhastelua

Kevään puutarhapuuhat ovat alkaneet syksyllä kesken jääneellä kasvimaan kääntämisellä, perunoiden maahan laittamisella sekä kukkapenkin laajennuksen kaivamisella. Viikonloppuna tuli käytyä Viherlassilassakin ja sieltä mukaani tarttuivat kiehkurakielo, pari karvakonnanliljaa, valkoinen ryöppysinisade wisteria floribunda alba sekä sammalleimu candy stripes. Tuota sinisadetta olen himoinnut puutarhaani jo kauan. Saa nyt sitten nähdä, että miten viihtyy hoivissani. Uusiin aarteisiini kuuluvat myös kalkkimaariankämmekkä, toukokämmekkä. kiurunkannus graigton blue, kärhöt angelique sekä pink fantasy ja tarharaunioyrtti symphytum wisley blue. 

Kevään kukkaloistoakin on jo hieman ollut nähtävissä, sillä krookukset, sinivuokot ja  etelänruttojuuri ovat intoutuneet aukaisemaan kukkansa. Jouluruusu vielä hieman ujostelee nuppujensa kanssa ja pian ehkä pääsen ihastelemaan narsissien, palloesikon, valkovuokon sekä kevätkaihonkukkien kukkien värejä. 

Hieman odotettua laimeammaksi tulppaanien väri-iloittelu taitaa tänä vuonna jäädä, koska hiiret intoutuivat kaivamaan syksyllä melkein kaikki ostamani uudet sipulit maasta ja pistelemään ne poskeensa. Menetyksiin lasketaan näiden pikkujyrsijöiden toimesta myös toinen kellohyasinteista, mutta toinen on nähtävästi säilynyt niiden terävien hampaiden käsittelyltä. Joidenkin kiusana puutarhassa ovat taas riehuneet myyrät, joten kyllähän niitä menetyksiäkin tulee etanoiden, jyrsijöiden ja pakkasen puremien sekä sääolosuhteiden toimesta. Aina eivät kasvuolosuhteetkaan välttämättä ole optimaaliset.

Tällä hetkellä odotellaan tulpaanien väriloistoa. Nähtäväksi myös jää, että mitä noista syksyn kylvöistä nousee ylös. Ainakin saivat kunnon kylmäkäsittelyn suojaavan lumihangen alla. Hieman myöhempään olisin tuon kylvöjen tekemisen voinut jättää, koska linnutkin kaiketi noita siemeniä verottavat, jos ne laittaa liian aikaisin?

Krookuksia

Krookuksia

 

Jouluruusu nupussa

Etelänruttojuuri

 

 

 

Miten kaikki alkoi...

Yläasteella ollessani minua kiinnostivat kasvit ja tuolloin minulla olikin huonekasveja, jotka kukoistivat hoivissani. Minulla oli mm. pieni appelsiinipuu ja paprika, jotka kasvatin kaupan siemenistä. Maa-ja metsätalouden opettaja kehui tuolloin viherpeukalon lahjojani. Harrastus kuitenkin jäi pitkäksi aikaa taka-alalle elämässäni ja muut tuulet veivät mennessään.

Muutettuamme mieheni ja poikani kanssa vuonna 2009 omakotitaloon, jossa on iso pihamaa, innostuin kukista uudestaan ja nimenomaan puutarhanhoidosta. Sisäkasvit eivät nykyään hoivissani kukoista, vaan kuolevat kastelun puutteeseen. Ihmetyksekseni toisen poikani syntymän kunniaksi viime kesänä saamani orkidea on vielä elinvoimainen ja kukkii parhaillaan.

Kasvatan kukkia ja puita siemenistä. Paljon on vielä opittavaa, mutta kokemus ehkä tuo mukanaan tietoa ja oivaltamista. Siemenestä kasvattaminen opettaa myös kärsivällisyyttä, koska ensimmäistä kukintaa voi joutua odottamaan monta vuotta.

Minulle puutarhanhoito ei ole mikään ryppyotsainen harrastus, mutta onnistumiset ja kukkien väri-iloittelu tuovat elämääni hyvää mieltä. Maan kuopsuttaminen myös rentouttaa ja auttaa unohtamaan arjen kiireet ja pienet murheet hetkeksi. Yllätyksiäkin harrastus välillä tarjoaa, sillä normaalisti yksivuotinen hopealehti olikin kaksivuotinen ja ehti toisena vuotenaan kukkimaankin keltaisilla kukilla.

Pidän erityisesti erikoisemmista kasveista. Nyt olen innostunut myös koristeheinistä, vaikka niiden korsia ei vielä pihamaalla runsaasti tuulessa liehukaan. Suosikkikasveihini voisin laskea mm. vuokot, magnoliat, koristekirsikat, konnanliljat, jouluruusut, unikot ja pionit. Niiden herkkä kauneus lumoaa. 

Kellohyasintti

Arovuokko

Pioni

Pioni Sword Dance