Sataa sataa ropisee

Virkistävää sadetta olenkin hieman odotellut. Pihamaamme on melkoisen läpäisevää hiekan ansiosta ja vesi hulahtaa melko nopeasti multakerroksen läpi. Maa on myös aika kivistä, sillä aina kukkapenkkiä kaivaessani lapio kolahtaa kiveen tuon tuosta. Siinä saa ruista ranteeseen, kun kaivaa noita isompia möhkäleitä pois. Ehkä kuntosalitreenaamisesta on tässä kohtaa hieman apua.

Jalkalehtikin on noussut maasta, vaikka pelkäsin sen kadonneen. Koiranhampaat alkavat hiljalleen kukkimaan. Niiden kukissa on mielestäni herkkää kauneutta. Kukkapenkin laajennoskin alkaa hiljalleen täyttyä kasveista, mutta vielä tänä vuonna suurta kukkaloistoa ei luultavasti sillä saralla ole odotettavissa.