Pihan siivoamista, reippailua ja muuta

Nuorempi lapsemme Viljami on tällä hetkellä flunssainen ja yö sujuikin varsin levottomissa merkeissä. Välillä oli jo hieman epätoivoinen olo, että eikö poitsu nuku lainkaan, mutta onneksi se nukkumattikin lopulta saapui.

Tällä viikolla olen käynyt kävelylenkillä joka päivä, vaikka taivas onkin ollut joka päivä uhkaava ja koko ajan on saanut pelätä, että pääseekö sade yllättämään. Onneksi sentään tässä suhteessa on ollut suhteellisen hyvä tuuri. Kyllä kai se kuntokin alkaa siitä kohenemaan, kunhan jaksaa ahkerasti lenkkeillä.

Olen aloitellut lukemaan uutta kirjaakin eli Kate Mortonin Paluu Rivertoniin. Vielä en oikein tiedä, mitä mieltä siitä olen, mutta ajatukset varmasti selkiintyvät, kunhan pääsen pitemmälle. Ainakaan vielä se ei yllä ihan parhaiden lukemieni kirjojen kategoriaan. Olinkin melkoisen optimistinen, kun kirjastossa käydessäni lainasin neljä kirjaa, vaikka aika todennäköisesti en niin monta pysty neljässä viikossa lukemaan.

Tänään on ollut ohjelmassa hieman pihan siivoamista. Trimmerillä yritin siistiä kukkapenkkien reunuksia, pensaiden alusia yms.. Kyllähän tuokin ihan liikunnasta käy. Oli muuten iloinen yllätys, kun taimivaihosta saamani syyspäivänhattu alkoi kukkimaan ja kukissa on sekä punaista että keltaista. Onpa kyllä kaunis kukka ja piristävät värit näin kesän lopulla.

Balkaninkellokki symphyandra hofmannii

Pipo penstemon digitalis Husker Red

Maurinkiiltomalva malva sylvestris mauritania

Merihalikka mertensia maritima

Syyspäivänhattu

Katkero gentiana olivieri

 

Kuvia hieman "harvinaisemmista"kukista

Mukulapaloyrtti Phlomis tuberosa

Vahakukka cerinthe major purpurascens

Kermesmarja phytolacca acinosa

Punavirma centranthus ruber Pretty Betsy

Adenophora

Peikonkello codonopsis

Silkkiyrtti asclepias tuberosa

Unikko eomecon chionantha

Ukkosen jyrinää ja vettä taivaan täydeltä

Täälläkin on viime päivinä satanut vettä ihan kiitettävästi. Eilenkin lähdin kävelylle Viljamin kanssa, vaikka pilvet näyttivätkin synkän uhkaavilta. Arvata saattoi, että rankka sadekuuro kasteli meidät ja hetken päästä paistoi taas aurinko. Onneksi vielä sentään on sen verran lämmin, ettei pieni kastuminen haittaa. Ukkosen jyrinän kumua on myös kuulunut muutamana päivänä.

Pitäisi lopettaa "sohvaperunana"  oleminen ja alkaa taas liikkumaan enemmän. Kyllähän tuossa pihalla touhutessakin liikuntaa saa, muttei se oikein kunnon kohottajaksi riitä. Alkuun, jos kävisi kävelylenkeillä ja jos jossain vaiheessa kokeilisi, että maistuuko se kuntosalilla käyminen vielä.

Omenat ja luumut ovat nyt ottaneet väriä nopeaan tahtiin. Luumujen kypsymistä odottavat kaikki ja ne taitavat olla niin lasten kuin aikuistenkin herkkua suoraan puusta poimittuna.

Polemonium pauciflorum

Rantakukka

Alppiunikko papaver alpinum

Kosmoskukka

Sateenvarjolehti syneilesis

Paperikello campanula incurva

Salkoruusu

 

Ajatelmia luetusta kirjasta

Vihdoin ja viimein sain luettua Elizabeth Noblen Yhdessä jälleen loppuun asti. Lapset, kun tahtovat välillä keskeyttää lukemisen tai volyymia on huushollissa liikaa keskittymiseen. Kaksivuotiasta Viljamia kirjat muutenkin kiinnostavat kovasti ja äidinkin kirjoja hän haluaa päästä selailemaan, vaikka niistä ei mitään hienoja kuvia yleensä löydykään. Puutarhalehdistä sitten taas toisinaan löytyy niitä kiinnostavia kuviakin eli ruohonleikkureita, trimmereitä yms.

Elizabeth Noblen kirjat ovat olleet itselleni hieman sellaisia, että alku ei ole mukaansatempaava, vaan hieman aina mietityttää, että luenko kirjan loppuun asti vai en. Tarinan edetessä se kyllä vie mennessään.

Yhdessä jälleen kertoo tarinan kestävästä kahden naisen välisestä ystävyydestä, läpi elämän kestäneestä rakkaudesta Susannahin ja Robin välillä, joka välillä menetetään ja löydetään jälleen, mutta yhdessäolo pysyvästi ei vieläkään ole mahdollista, sillä Rob on naimisissa toisen naisen kanssa. Susannah on tehnyt vääriä valintoja miesten suhteen, mutta löydettyään Robin uudestaan, pääsee vihdoinkin vapaaksi epätyydyttävästä suhteesta Douglasin kanssa. 

Siinäpä se oli pähkinänkuoressa. Pitääkin alkaa katsastamaan uusia kirjailijoita, joiden kirjoihin voisin tutustua ja alkaa taas syventymään lukemiseen aina, kun on hetki aikaa rauhoittumiseen.

Kuvia akileijoista

Kukkia puutarhassa

Tällä hetkellä puutarhassa kukkivat mm. pallo-ohdake, angelica gigas, puuliljat, päivänkakkara, väriminttu, punahatut, rantakukka, punalatva, syysleimut, osa kärhöistä, peittoruusu The Fairy, kultapallo, piikkiputket, osa maksaruohoista, kultapiisku, punatähkä, merihalikka, iisot sekä posliinivuokko. Posliinivuokon kukka on jotenkin kauniin herkkä.Myös suosikkikasvini katkerot ovat piakkoin aloittelemassa kukintaansa.

Keltaiset kukat tuovat piristystä pihaan näin loppukesästä. Kultapallo on kasvanut huiman korkeaksi verrattuna viime vuoteen. Kultapiiskua taas tuntuu löytyvän vähän joka puolelta eli sellaisistakin penkeistä, joihin en ole sitä laittanut. Tuo matalampi tarhakultapiisku on siinä mielessä kiva, ettei leviä samaan malliin ryöhäämällä kuin tuo korkeampi versio.

Varjopenkissä keijunkukkien lehdet tuovat väriä puutarhaan, kun muiden kasvien kukinnat ovat jo hiipuneet. Myös imiköistä ja rotkolemmikeistä löytyy kivan värisiä lehdistöjä.

Posliinivuokko anemopsis macrophylla

Posliinivuokko anemopsis macrophylla

Puulilja

Puulilja

Puulilja

Puulilja

Echinacea purpurea?

Punahattu Echinacea purpurea Southern Belle

Punahattu echinacea purpurea Hot Summer

Punahattu echinacea purpurea Hot Summer

Kärhö clematis viorna Elf

Punahattu

Punainen tupa ja perunamaa

Olemme jo muutaman vuoden asustelleet punaisessa puutalossa. Ensimmäistä kertaa talon nähdessäni voisi kai sanoa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Iso piha, omenapuut ja hurmaava punainen talo melkein maalla, mutta sopivan matkan päässä keskustasta. Mitä muuta sitä voisi toivoa. 

Pari pientä miinustakin tosin on olemassa. Pyörätie ei tule ihan perille meille isommalta tieltä poikkeavaan risteykseen asti ja liikennettä tuolla tiellä on kohtalaisen runsaasti vilkkaimpina aikoina. 60 kilometrin nopeusrajoitusta eivät noudata läheskään kaikki, vaan herkästi autoilijoilla tahtoo kaasujalka painaa talomme ohi ajaessaan ja tien reunaluiska on kapea. Ei siis kaikkein ihanteellisin koulutie. Vaikka pojallamme koulu alkaakin vasta vuoden päästä, niin kyllähän näitäkin asioita jo ohimennen tulee ajateltua. 

Toinen miinus on sitten pihan läpi menevä sähkölinja. Hassua, ettei sellaista asiaa huomannut silloin, kun olimme katsomassa taloa. Oli vain kiire lähteä tekemään tarjousta, sillä täällä "hyvät" talot menevät silmänräpäyksessä. Tämäkään ei ollut vielä välityksen sivuilla virallisesti myynnissä, mutta kävimme yhdessä talonäytössa ja kysyimme välittäjältä, että onko muita taloja tulossa myyntiin ja tämä sattumalta oli. Meillä kävi hyvä tuuri, kun muutamista talosta tarjouksen tehneistä arpa suosi juuri meitä. Kerrankin tuli oltua oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Eihän tämä talo varmastikaan ole kaikkein hienoin, mutta se ei ole kaikkein tärkeintä. Tärkeintä on se, että paikka tuntuu kodilta ja siinä on tietynlaista lämpöä. Iso pihahan on hyvä bonus. Lapsilla on tilaa leikkiä ja koirillekin tällainen iso lääni liikkumiseen on mukavampi. Luontokin on tullut lähemmäksi. Ilves asteli pihan poikki eräänä varhaisena kesäaamuna ja sitä näkyä en varmaan unohda koskaan. Saattaa olla, ettei välttämättä enää koskaan tule uutta tilaisuutta tuon kauniin kissaeläimen näkemiseen. Hirvi rymisteli kerran pihamme varaston takaa, kettu hiiviskeli pihamaalla ja oravat temmeltävät välillä puissa. Rastaat ovatkin sitten niitä vähemmän toivottuja vieraita ja niitä riittää kyllä liiankin kanssa.

Puutarhanhoitokin alkoi silloin, kun hankimme tämän talon. Rivitalon pihaa ei innostanut alkaa laittamaan, mutta tänne alkoi vähitellen ilmestyä kukkapenkkejä ja kasveja. Kukkapenkkien perustaminen onkin hyvää liikuntaa. Kasvimaatakin laajensimme ja ehkä jonakin päivänä onnistumme vielä saamaan kunnolla satoakin. Kasvihuonekin on ollut haaveissa jo pitemmän aikaa. 

Pihassa kasvien parissa touhutessani tunnen mieleni rauhoittuvan ja joskus harmittaa, kun aikoinaan jätin hortomiopinnot kesken jo viikon koulunkäynnin jälkeen, sillä puutarhanhoito olisi selvästikin ollut luotu minua varten. Silloin sitä vain oli nuori ja tyhmä. Siinä iässä ei kai oikein kunnolla vielä tiedä, mitä tulevaisuudessa haluaisi tehdä.

Kasvatan mielelläni kukkia myös siemenestä. Osa aina itää ja osa ei. Silti on hienoa katsoa, kun itse kasvatetut taimet lähtevät kasvuun ja kun ne alkavat kukkimaan ensimmäistä kertaa. Kerran siementen seasta löytyi myös sellainen kukka, jollaista minulla ei pitänyt olla ja joka on kaiketi tullut salamatkustajana muiden siementen seassa. Kyseisen kukan nimen selvittäminen vaati myös salapoliisin työtä ja aivan sattumalta törmäsin kasviin ulkomaisilla nettisivuilla. Kyseinen kukka oli collomia grandiflora.

Collomia grandiflora

Lisää kuvia unikoista