Uudessakaupungissa kukkamessuilla

Tänään Uudessakaupungissa järjestettiin Minifarmi-ja kukkamessut tapahtuma ja sinne piti tietenkin suunnistaa. Aamulla herätessäni sää ei näyttänyt vielä kovin lupaavalta, sillä taivaalla oli synkään harmaat pilvet ja yöllä oli satanut vettä. Tuuli oli kylläkin melkoiset hyytävä, vaikka aurinko alkoikin paistamaan.

Hieman tuli sellainen vaikutelma, että olisiko myyjiä ollut hieman aikaisempia vuosia vähemmän, mutta voi olla, että olen väärässäkin. Löytöjäkin tuli tehtyä suhteellisen edulliseen hintaan, mutta jotenkin tuntui siltä, että osa oli laittanut markkinalisää. Ihan mukavaa oli kuitenkin taas käydä, etenkin kun viime vuonna koko tapahtuma jäi väliin. Mukaan tarttuivat mm. punakukkainen kanadanlilja sekä tummalehtinen pensaskärhö.

Tulppaanit sykähdyttävät tällä hetkellä kirkkailla väreillään, joskaan niitä ei pihassamme paljoakaan ole. Yhtenä syksynä pikku hiirulaiset nimittäin söivät melkein kaikki istuttamani uudet tulppaanien sipulit, minkä jälkeen päätin, etten niille enää toista kertaa taida ruokaa hankkia.

Liljakukkojakin on alkanut pikkuhiljaa ilmestyä liljojen lehdille. Niitä on nitistetty tähän asti sormin, mutta välillä nuo viheliäiset oranssit pikkuotukset ehtivät pudottautua maahan ennen kuin niistä ehtii saamaan otteen.

Sinikatve ranzania japonica kukkii

jeffersonia dubia

sanguinaria canadensis multiplex kerrottukukkainen lumikki

Siemenestä kasvattamani jouluruusu helleborus orientalis double ?

metsäunikko hylomecon japonicum

 

Kasvimaa on laitettu kuntoon

Lauantaina saimme vihdoin ja viimein laitettua kasvimaan kuntoon. Ohdake on tosin siinä määrin päässyt leviämään, että voi olla jo ensi vuonna kesannoinnin vuoro. Voiko taistelun rikkaruohoja vastaan koskaan kokonaan voittaa tai saavuttaa edes torjuntavoiton?

Tänä vuonna viljelyyn päätyi perunaa, tilliä, persiljaa, kirveliä, punajuurta, hernettä, porkkanaa, avomaankurkkua, hieman papuja, kurpitsaa sekä spagettikurpitsaa. Nuo kurpitsan siemenet ovat peräisin hyötykasvisiemenkirjeestä ja tuskin muuten olisi tullut laitettuakaan edes kokeeksi maahan. Tuota spagettikurpitsaa on kyllä tehnyt mieli hankkia jo aikaisemmin. Pieni alue on varattu mansikoille ja jatkuvasatoista Ria mansikkaa tuli hankittua osittain uutuuden viehätyksen vuoksi. Herneet ja porkkanat ainakin maistuvat pojille samoin kuin marjat, omenat, luumut ja kirsikat. Parhaitahan nuo oman maan herkut ovatkin suoraan maasta, pensaista tai puista suuhun pistettynä.

Näyttää sellaiselta, ettei kirjavalehtinen kermesmarja nouse enää talven jälkeen, mutta ei kai kaikki toivo ole vielä heitetty sen suhteen. Yleensä, kun minulla ei ole tapana suojata kasveja talveksi, vaikka olisikin tiedossa, että ottavat helposti nokkiinsa talven aikana.

Tällä hetkellä kukkivat mm. monet vuokot, kolmilehti, kylmänkukka, joitakin esikoita, metsäalppikello, sinikatve, muutama orvokki sekä kauniin valkoinen lumikki.

Vuokko anemone nemorosa virescens

ruusujuuri rhodiola ponnistaa maasta

Metsäalppikello soldanella montana päättelee kukintaansa.

Jouluruusu helleborus orientalis

Valkovuokko anemone nemorosa green fingers tai green dream

kolmilehti trillium erectum

Kukkia puutarhassa

Tällä hetkellä pihassa kukkii jo monia kasveja. Narsissitkin ilahduttavat pirteän keltaisella värillään. Muutama vuokkokin on jo avannut nuppunsa ja helmililjan sininen väri sykähdyttää. Pihan perältä löysin keltaisen orvokinkin. Salamatkustajana pihaamme on näköjään matkustanut pikkukäenrieska, mutta eipä tuo minua haittaa. Sinikämmenessäkin näkyy jo elonmerkkejä ja lumikkikin on noussut maasta ylös. Vielä odottelen sen hurmaavan valkoisen kukinnan alkamista.

Pihallemme laitettiin pari linnunpönttöäkin. Ajankohta oli tosin hieman myöhäinen, mutta silti vaikuttaisi, että toinen niistä saisi asukkaat. Toisessa taas on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaassa.

Maissinkasvatusprojekti taisi tältä vuodelta kaaatua siihen, että ne ei eivät tainneet tykätä, kun olivat jääneet seinää vasten, joka kuumenee, kun takkaa lämmitetään. Tai sitten olin vain yksinkertaisesti kastellut liikaa. Tomaatintaimet sentään jaksavat vielä hyvin, joskaan eivät kasva ihan tasaisesti eli joukkoon mahtuu hujoppeja ja niitä pikku peukaloisia.

Onnenpensas

Valkovuokko anemone nemorosa ?

Narsissi

Palloesikko primula denticulata

 

Vappupäivän viettoa

Vappupäivää tuli vietettyä auringon lämpimistä säteistä ja ulkoilmasta nauttien. Aamu alkoi lasten kanssa puistossa aikaa viettämällä ja jatkui kasvimaan kitkemisen loppuun saattamisella sekä puiden runkoja talvella jäniksiltä suojaavat suojukset poistamalla. Kasvimaan laajentamissuunnitelmat heitin mielestäni toistaiseksi, sillä melkoinen urakka tuo kitkeminen oli. Jospa tuo aikainen sotaan lähtö rikkaruohoja vastaan vähän helpottaisi urakkaa kasvukauden pyörähtäessä kunnolla käyntiin, mutta kyllähän noita rikkaruohoja aina iloisesti putkahtelee esille siellä täällä.

Jouluruusun pikkutaimia oli ilmestynyt viime keväänä takapihan penkkiin monia kymmeniä ja niitä siirtelin eilen otollisemmalle kasvupaikalle, jossa pääsevät paremmin oikeuksiinsa, mikäli menestyvät hoivassani niin hyvin, että ehtivät kukintaikään asti. Pitkään ja hartaastihan tuota kukintaa saa odottaa, kun voi vierähtää useampi vuosikin ennen kuin pääsee ihastelemaan noiden kukkien kauneutta. 

Ensin luulin, että nuo jouluruusun taimet ovat omista kukistani peräisin, mutta muutamassa lehtien väri paljasti, ettei niin välttämättä olekaan. Aikaisemmin olen koettanut kasvattaa taimia kaupan siemenistä ja heittänyt itämättömät siemenet tuonne maahan ja ehkä innostuivat siitä, kun viime keväänä tuota penkkiä tuli pöyhittyä siirtäessäni suurimman osan kasveista toiseen paikkaan, missä koko penkkiä voi ihastella keittiön ikkunasta käsin. 

kevätkaihonkukka omplahodes verna

kevättähti

valkovuokko anemone nemorosa f. caereluae

imikkä pulmonaria rubra

valkovuokko anemone nemorosa Bowles Purple

imikkä David Ward

Valkovuokon erikoismuoto, mutta onko se miksi luulen, jää nähtäväksi