Lauantaina saimme vihdoin ja viimein laitettua kasvimaan kuntoon. Ohdake on tosin siinä määrin päässyt leviämään, että voi olla jo ensi vuonna kesannoinnin vuoro. Voiko taistelun rikkaruohoja vastaan koskaan kokonaan voittaa tai saavuttaa edes torjuntavoiton?
Tänä vuonna viljelyyn päätyi perunaa, tilliä, persiljaa, kirveliä, punajuurta, hernettä, porkkanaa, avomaankurkkua, hieman papuja, kurpitsaa sekä spagettikurpitsaa. Nuo kurpitsan siemenet ovat peräisin hyötykasvisiemenkirjeestä ja tuskin muuten olisi tullut laitettuakaan edes kokeeksi maahan. Tuota spagettikurpitsaa on kyllä tehnyt mieli hankkia jo aikaisemmin. Pieni alue on varattu mansikoille ja jatkuvasatoista Ria mansikkaa tuli hankittua osittain uutuuden viehätyksen vuoksi. Herneet ja porkkanat ainakin maistuvat pojille samoin kuin marjat, omenat, luumut ja kirsikat. Parhaitahan nuo oman maan herkut ovatkin suoraan maasta, pensaista tai puista suuhun pistettynä.
Näyttää sellaiselta, ettei kirjavalehtinen kermesmarja nouse enää talven jälkeen, mutta ei kai kaikki toivo ole vielä heitetty sen suhteen. Yleensä, kun minulla ei ole tapana suojata kasveja talveksi, vaikka olisikin tiedossa, että ottavat helposti nokkiinsa talven aikana.
Tällä hetkellä kukkivat mm. monet vuokot, kolmilehti, kylmänkukka, joitakin esikoita, metsäalppikello, sinikatve, muutama orvokki sekä kauniin valkoinen lumikki.
 |
| Vuokko anemone nemorosa virescens |
 |
| ruusujuuri rhodiola ponnistaa maasta |
 |
| Metsäalppikello soldanella montana päättelee kukintaansa. |
 |
| Jouluruusu helleborus orientalis |
 |
| Valkovuokko anemone nemorosa green fingers tai green dream |
 |
| kolmilehti trillium erectum |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti