Eilen aamulla samoillessani puutarhassa poikieni kanssa koin varsinaisen yllätyksen. Metsiköstä alkoi kuulumaan melkoinen ryske ja tiesin, että joku isompi eläin sieltä pian sukeltaa esiin. Hirvihän sieltä tulla tupsahti melkoista haipakkaa ja aika läheltä meni ohi. Viime kesänä näin pihassa ilveksen, joten tässähän alkaa tuntemaan asuvansa korvessa, vaikka keskustaan on vain nelisen kilometriä matkaa.
Siemenestä kasvattamistani akileijoista osa kukkii. Aika mielenkiintoisen värisiä tapauksia sanoisin. Akileijoissa onkin jännittävää juuri se, kun väri ei välttämättä ole sellainen kuin odottaisi siemenestä kasvatattaessa, mikäli pihassa kasvaa useampia eri värejä.
Menin tekemään sen virheen, että viikonloppuna auringon porottaessa kirkkaalta taivaalta, siirsin pikkutaimia penkkiin. Saa nähdä, että selviävätkö, kun kuitenkin oli aika polttavan kuumaa. Onneksi tänään on hieman viileämpää ja lempeä sade kastelee maan. Aina ei ole malttia odottaa istuttamiselle otollisia säitä. Olen iloinen siitä, että myös sinilatva polemonium apricot delight on alkanut kukkimaan omista siemenkasvatuksistani. Tosi kaunis.
 |
| Kuolanpioni |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti